Koiratovereiden hihnanpää on lokakuussa 1991 syntynyt joensuulainen, joka niin ikään majailee vielä ainakin lukio-opintojensa loppuun Joensuussa.
Opiskelen Joensuun Normaalikoulun lukiossa ja tarkoituksena olisi valmistua ylioppilaaksi keväällä 2010.
Eläimet ovat kuuluteet elämääni niin monia vuosia, etten voi edes kuvitella aikaa, jolloin minulla ei olisi edes joku hamsteri tai muu karvainen otus nurkissa pyörimässä. En kuitenkaan käytä kaikkea aikaani pelkkien eläinten kanssa seikkailemiseen, vaan harrastuksiini kuuluu myös valokuvaaminen, datailu ja kotisivujen toteuttaminen (jos olet kiinnostunut toteuttamasti ulkoasusta,
tarkasta vasemmalta löytyvä web design-linkki!) ja piirtäminen. Jollain tapaa eläinharrastus aina välillä kyllä heijastuu kaikissa edellä mainituissakin, mutta mitäpä pienistä. Ratsastusta olen harrastanut seitsenvuotiaasta ja hevosia (niin ravureita kuin ratsujakin) hoitanut ja liikuttanut monta monituista vuotta.
Pidän myös paljon musiikista, mutta vain kuuntelumielessä. Taustalla soikin yleensä aina jotain, hiljaisuudessa on tylsä olla.
Tulevaisuudestani minulla ei ole sen suurempia hajuja. Elän melko lailla hetkessä, teen joukoittain nopeita ratkaisuja, jotka ovat aina välillä vääriä, toisinaan oikeita. Kaikesta on kuitenkin aina selvitty ja toivon mukaan tulen myös jatkossa selviämään! Olisi huippua tehdä jotain eläinten kanssa – mitä, sitä en vielä täysin varmasti tiedä.
Kasvattajakurssi olisi kuitenkin tarkoitus käydä ja anoa kennelnimeä sen jälkeen. Nimi on toki jo tiedossa, ollut kauan aikaa.
Koiraharrastus vie paljon aikaa, enkä pane sitä mitenkään pahakseni. Pyörin erilaisissa koulutuksissa, mätsäreissä ja näyttelyissä. Jos joku tunnistaa, saa vapaasti tulla moikkaamaan!
Olen myös
Shetlanninlammaskoirat ry:n,
Suomen Kennelliiton,
Pohjois-Karjalan Noutajakoirayhdistyksen sekä
PoKS ry:n
jäsen.
KOIRAHARRASTUS
Silloin kun minä synnyin, meillä ei ollut muita eläimiä kuin isän pieni akvaario. Minä halusin meille jonkun eläimen, mieluiten koiran, jota kärtinkin siitä saakka kun opin puhumaan; olihan ensimmäinen sanani ”hauva”.
Koiraa meille ei kuitenkaan tullut ennen kuin vasta minun mennessäni yläasteelle. Sitä ennen meillä ehti kuitenkin olla hamstereita, marsuja, jopa yksi kotilo. Jyrsijöitä minulla on edelleen (hamsteri ja pari rottaa), ne jäivät rakkaaksi harrastukseksi vielä sittenkin, kun ensimmäisen koirani sain.
Ehkä isoin virhe, mitä aloitteleva koiranhankkija voi tehdä, on ottaa joku epämääräinen metsästyskoirasekoitus vahinkopentueesta. No enköhän minä ottanut, ja niin meille tuli Timi. Metsästysviettinen, hyvin vähän miellyttämishalua omaava energinen ja vilkas koira oli… vaikea. Mutta ihan kiva koirakansalainen siitäkin tuli, vaikka edelleenkin jotkin tilanteet (ohi vilahtelevat rusakot vaikkapa) ovat epämiellyttäviä, mutta kuitenkin selvittävissä olevia.
Timi on sellainen koko perheen lenkkikaveri, mökeillä mukana kuljeksiva sekarotuinen ilmestys, jonka kanssa ei koskaan mitään kotitokoilua suurempaa ole harrastettu. Ei kun käytiin me pentukurssilla ja vähän aikaa koulutuksissakin, mutta se jäi sitten siihen.
Lopulta kuitenkin huomasin haluavani oman koiran, jonka voisin ottaa mukaan, jahka omaan asuntoon muuttaisin. Pienen, helpon harrastuskoiran. Ja niin meille tuli sheltti.
Shelttineiti Minttu tutustutti minut paitsi ihastuttavaan rotuun, myös todellisen koiraharrastuksen maailmaan. Kameran kanssa kehien laidalla kököttäminen vaihtui oman koiran puunaamiseen vuoroa odotellessa, sen esittämiseen ja monia kymmeniä euroja maksaviin hassuihin muovinauhoihin. Mintun kanssa aloitin myös ihan tosissaan tokon treenaamisen kilpailuihin tähdäten. Tutustun mielelläni erilaisiin koiriin ja uusiin harrastuksiin nyt, kun olen päässyt vauhtiin!
Koiraharrastus on maailman paras myös sosiaalisten suhteiden luomista ajatellen. Menet mihin vain, aina riittää juttua muiden koiraharrastajien kanssa. Junamatkoillakin saa kummasti seuraa, kun kohtaa muita koiranomistajia lemmikkivaunussa. En jaksa edes ajatella, kuinka paljon uusia tuttavuuksia olen saanut koirien myötä.
HEVOSET
Kuten sanottu, seitsemän vanhana minä tutustuin ensi kertaa hevosiin ihan kunnolla. Enkä edes omasta aloitteestani, vaan äiti ilmoitti minut alkeiskurssille, ja siellä minä sitten olin. Hevosen selässä. Opettelemassa ratsastamaan. Se yksi viikko epämääräistä heilumista nelijalkaisten otusten selässä kuitenkin vakuutti täysin – hevosista tuli harrastus, joka on kestänyt.
Aloittelin ratsastustani
Joensuun Ratsastusopistolla. Siellä kävin tunneilla kerran viikossa monen vuoden ajan. Kesäisin kävin leireillä milloin missäkin, lopulta sain hoitohevosenkin ja aloin käydä tallilla viikonloppuisin ja lomilla. Vaihdoin kertaalleen talliakin, ja ratsastin useamman vuoden
Jokirannan ratsastuskoulussa. Uusi paikka kuitenkin kiinnosti, ja vuonna 2008 siirsin vakiotuntini
Hepokankaan tilalle.
Olin monta vuotta vain ratsujen parissa. Silloin tällöin kävin raveissa katselemassa, mutten sen suuremmin kiinnostunut siitä toiminnasta. Lopulta kuitenkin ystäväni kanssa ajauduin hoitelemaan hevosia ihan ravitallille, ja siitä se sitten lähti. Silloisen hoidokkini, lämminveritamma
Wish You Were Heren, kanssa tuli opeteltua niin valjastukset, hiittaamiset ja muut ravisysteemit. Sitä käytiin raveissa ympäri Suomea ja kaikkea mahdollista. Lopulta tamma kuitenkin myytiin.
Kului vuosi ilman minkäänlaista elämää hevosten kanssa muuten kuin ratsastustuntien merkeissä. Pari kertaa kävin jotain yksityisiäkin ratsastamassa, mutta en sen kummempaa.
Vuonna 2009 sain kuitenkin tutustua kahteen upeaan ruunaan; lämminveriseen
Bittersweet Batsmaniin eli Paksiin sekä puoliveriseen
Dopingsiin, tutuille vain Topsiin.
Nykyään ratsastelen pojilla milloin vain aikaa liikenee ja opettelen Topsin kanssa niin lännenpuolen kuin center ridinginkin saloja.
Ratsastettua on tullut monta vuotta tosiaan. En nyt kuitenkaan mitenkään mainioin siinä hommassa ole, mutta enpä tuota kisaamaan tähtääkään.
Sellaistapa. Lisäilen tekstiä aina tarpeen mukaan kun siltä tuntuu, nyt en keksi enää mitään tähdellistä kirjoitettavaa.
Ulkoasun kuvat © Laura P.
Sivun kuvat © Miia M. & Iiris V. (hevoskuva)
Ulkoasu © Laura P.
Tekstit © Laura P.
