Nimi: Agarwaen Timmy
Kutsutaan: Timi
Rotu: Seropi
Sukup: Uros (kastroitu)
Syntynyt: 18.3.2004
Väritys: Musta valkein merkein
Säkäkorkeus: 62cm
I: Zorro
E: Kessu
Omistaja: Pitkänen, Joensuu
|
|
TIMI
Timi on varsin energinen ja hilpeäluonteinen raikulipoika, josta ei virta katkea. Se on sosiaalinen ja aina ilahtunut seurasta ja valmiina tutustumaan uusiin tyyppeihin. Kun ihmisiä tulee käymään, keikkuu Timi innoissaan joukonjatkeena häntäänsä heiluttaen ja rapsutuksia kerjäten. Kavereihin piski ei kyllästy ikinä.
Lenkkeillä Timi jaksaa vaikka miten, se on aina valmis lähtemään ulkosalle säästä riippumatta. Isommalla porukalla lenkkeillessä se on aluksi onnesta sekaisin ja hilluu sekapäisenä ympäriinsä hihnanjatkeena, mutta rauhoittuu kuitenkin tovin kuluttua. Mieluiten se kuitenkin purkaa energiaansa koiramaisesti vapaana juoksemalla tai kavereidensa kanssa remuamalla. Timillä onkin hurjasti kavereita, etenkin narttuja. Joidenkin urosten kanssa Timi ei tule toimeen, todennäköisyys siitä on kaikkein pienin silloin, kun paikalla on myös narttuja. Timillä on kuitenkin muutama todella hyvä jätkäkaverikin, että ei siinä mitään. Herra pitää kovasti pennuista ja antaa näiden tehdä itselleen lähes mitä vain ja leikkii pikkuisten kanssa varovasti.
Timi ei ole koskaan ollut mitenkään erityisen ahne ruoan suhteen, vaan on oikeastaan aika nirso. Se ei syö, ellei ole nälkä ja voi jättää syömättä, mikäli ruoka ei sillä hetkellä miellytä. Ruokaa jää helposti kuppiinkin, jos koiruus on saanut vatsansa täyteen. Kaikkea Timi ei suuhunsa pistä, taisipa olla jokin makkaramerkkikin, joka ei kelvannut.
Tim innostuu helposti turhankin paljon. "Tokoillessa" se helposti alkaa käydä hieman ylikierroksilla ja tehdä hommia varsin hätäisesti ja omia pikku ekstrojaan sekaan lisäillen. Sitä saakin aina vähän rauhoitella asioiden välissä.
Myös metsästysvietti korostuu luonteessa toisinaan varsin ikävällä tavalla.
Oikein mukava koira se kuitenkin on, sellainen iloinen ja reipas kaveri.
Timin ollessa viisivuotias se pääsi ensimmäistä kertaa mukaan mätsäreihin. Kaikkien yllätykseksi se käyttäytyi kisapaikalla kuin vanha tekijä, joskaan meno kehässä ei ollut aivan sitä samaa luokkaa. Tim on iloinen ja riehakas kaveri, joten pitkä seisottaminen käy nopeasti sen hermoille ja juostessakin olisi tosi kiva lisätä riemukkaita hyppyjä raviaskelten väliin.
Se on kuitenkin mennyt hirmuisesti eteenpäin esiintymisessään todella lyhyessä ajassa ja tulee luultavasti kiertämään mukana mätsäreissä tulevaisuudessakin.
TIMI TULEE TALOON
Timi haettiin meille kesällä 2004, pari päivää ennen kesäloman alkua. Ilmoitus koirasta oli bongattu kaupan seinältä, siellä kaupiteltiin sekarotuisia (labbis - suomenpystykorva - iso münsterinseisoja) koiranpentuja Enossa. Tietysti innoissani pistin äitini soittamaan pentujen kasvattajalle, ja sovittiin aika, milloin pentuja saisi käydä kurkkaamassa. Tämä tapahtui iloisen tallilla vietetyn päivän jälkeen, joten ystäväni Iiris tuli mukaan tuolle reissulle.
Ensimmäisenä pihalla havaittiin Timin isä, Zorro, joka makoili rappusilla tyytyväisen oloisena. Seuraavaksi paikalle pamahti pentujen emo, joka kovin innoissansa haisteli kaikkien vaatteet läpi. Menimme kurkkaamaan pentuja niiden aitaukseen, ja kaikkihan niistä olivat kovin suloisia. Timi kuitenkin sieltä joukosta valkattiin, ja se siinä sitten varattiinkin. Sovittiin aika, jolloinka pentu käytäisiin hakemassa uuteen kotiinsa, ja huristeltiin kotiin pentukuvien kanssa. Sitten pitikin jaksaa käydä koulua vielä pari viikkoa, ennen kuin pentu saataisiin kotiin saakka.
Lopulta sekin päivä koitti, ja mukaan otettiin suloinen pieni pentupanta ja nahkahihna. Timi käytiin noutamassa aitauksesta (josta se ehti karatakkin heti kun ovi avattiin) ja sille laitettiin panta kaulaan. Pentu kannettiin sisälle taloon, sillä meille haluttiin tarjota kahvit ennen lähtöä. Timi tutki talon sisäpuolta, ja kävi siellä seikkaillessaan syömässä isänsä ruoanjämätkin. Lopulta alkoi lyhykäinen automatka kotia kohti. Pentu katseli kiinostuneena ulos auton ikkunasta, ja istui nätisti paikoillaan koko matkan. Uuteen kotiinsa päästyään se tutki nopeasti pihan, ja tuli sitten sisätiloihin tutustumaan. Kauaa ei pentu jaksanut heilua, vaan asettui nukkumaan omalle paikalleen olohuoneen nurkkaan. Samaisessa nurkassa sillä on petinsä nykypäivänäkin.
Ulkoasun kuvat © Laura P.
Sivun kuvat © Netta T. & Iiris V.
Ulkoasu © Laura P.
Tekstit © Laura P.
