Saarella on merkkejä ihmisasutuksesta, mutta rakennukset ovat rappeutuneita ja vanhanaikaisia. Yksikään saarella nykyään elävä asukas ei ole koskaan edes kuullut tarinoita saarella eläneistä ihmisistä. Ihmisten sijaan Andriaanalla on runsaasti erilaisia kasvi-, puu- ja eläinlajeja, raikasta vettä ja suojaa on saatavilla, joten olosuhteet ovat erinomaiset suuren koiraeläinpopulaation oleskelua ajatellen.
Saaren vuodenajat eivät sen sijaan juurikaan eroa toisistaan. Andriaanassa siis ei ole mitään Suomen olosuhteiden kaltaisia talvia tai syksyjä, vaan ilmasto pysyy ympäri vuoden miltei samanlaisena.
Kun meillä täällä Suomessa on talvi, voi saarella esiintyä hieman tavallista useammin sateita, ja päivät voivat olla pari astetta vilpoisempia kuin kesäaikaan. Afuelin alueilla ei kuitenkaan koskaan ole hellesäätä tai Carmiksen metsissä sada lunta. Suomen kesän aikaan ilmasto on taas talvea parin asteen verran lämpimämpi ja sateita esiintyy vähemmän. Muutokset ovat kuitenkin niin hienoisia, että niitä tuskin huomaa.
Siniset, kauniskukintoiset ja makean makuiset kukat, joita löytyy lähinnä Carmiksen, Djalan ja Ederan lämpimiltä alueilta, ovat saavuttaneet suuren suosion andriaanalaisten keskuudessa lähinnä niiden humalluttavan vaikutuksen takia. Kukkia kutsutaankin nimellä ’kännikukka’. Ne vaikuttavat mieleen ja ruumiiseen alkoholin tapaan.
Saarelta löytyy myös runsaasti erilaisia sieniä, joista osa on ihan vaarattomia ja syötäviä, osa taas myrkyllisiä. Pieninä määrinä joidenkin myrkyllisempien sienten vaikutus on huumaava, ja voi aiheuttaa erilaisia hallusinaatioita, hilpeyttä, häiriöitä koordinaatiossa ja niin edelleen.
Ei pidä unohtaa myöskään monenlajisia rohdoskasveja ja yrttejä, joita niitä tunteva voi hyödyntää. Moniin eri vaivoihin löytyy helpotus kasveista. Onkin erittäin suuri etu osata erotella parantavat kasvit hyödyttömien joukosta, eihän sitä koskaan tiedä, milloin niitä tarvitsee.
Vaikka jokaisella laumalla onkin oma alueensa, saavat eri laumojen jäsenet liikkua toistensa alueilla muutamia poikkeuksia lukuunottamatta. Ajantasaisimmat tiedot kulkurajoitteista eri laumojen alueilta voi lukea foorumin tiedotuso-osion laumatopickeista. Ne näkyvät vain rekisteröityneille pelaajille, joten tietoja päivitetään myös sivuston laumainfoihin.
Saaren aivan pohjoisin kärki on jäistä ja tuulista aluetta. Sisemmälle päin mennessä jäätikkö on paksua ja kantavaa, lumen peittämää tasaista maastoa. Mitä lähemmäs merta mennään, sitä ohuemmaksi ja vaarallisemmaksi jäätikkö käy. Aivan Afuelin reunajäillä ei kannatakaan kävellä, sillä varomaton kulkija putoaa helposti jäiden lävitse kylmään veteen ja hukkuu.
Jäätikkö päättyy lumiseen tasankoon, joka muodostaa pääosan Afuelin alueista. Leveä joki halkoo tasankoa. Tasangolta löytyvät myös kuumat lähteet, joissa on nimensä mukaisesti lämmintä vettä ja hieman sulaakin ympäristöä. Alueen itäreunassa, melko likellä jäätikön alkamiskohtaa seisovat massiiviset, lumihuippuiset vuoret, joiden luolastoista voi hakea suojaa.
Lähemmäs Befalasin alueiden rajaa mentäessä lumen seassa kasvaa myös lumista havumetsää.
Afuelin leveä joki jatkuu Befalasin maiden halki kaventuen lopulta leveämmänpuoleiseksi puroksi. Se tarjoaa viileää, raikasta vettä juotavaksi kulkijoille, vaikka toki metsästä löytyy myös pienempiä ja vähäpätöisempiä juomapaikkoja. Taitavammat voivat myös napata kaloja purosta.
Metsikön itälaidalla sijaitsee valoisa niitty, joka on muodostunut lauman kokoontumispaikaksi, ja jonka multiin on haudattu Befalasin johtajia jo useammassa sukupolvessa. Länteen mentäessä vastaan tulee suuri, mutaisa suo, jonka upottavia silmäkkeitä kannattaa varoa. Saaren itärantaa myötäilee korkea ja jyrkkä kalliomuodostelma, jota on joskus kutsuttu myös itsemurhakallioksi sen tarjoamien mahdollisuuksien vuoksi.
Andriaanan länsirannikko muodostuu valtaosin kivikkoisesta, tuulisesta rantakaistaleesta. Terävät ja liukkaat kivet hankaloittavat kulkua karussa maastossa. Rannan vierestä alkaa kuitenkin rehevä lehtimetsä, jonka reunaan länsilaidalla avautuu laaja, kaunis niitty. Metsän keskiosassa kohisee vesiputous, johon Befalasin ja Afuelin maiden läpi kulkenut suuri puro päättyy. Putouksen alle on muodostunut kirkasvetinen lampi, jossa on raikasta vettä juotavaksi ja kaloja syötäväksi. Lammesta lähtee pienempiä puroja mereen ja saaren muihin osiin. Aivan metsän itälaidassa on pieni, tasaiseksi tallautunut sammaleinen paikka, jota kutsutaan nuotiopaikaksi. Nimestään huolimatta siellä ei kuitenkaan pala mitään nuotiota, paikalla ei näy edes mustuneita puita merkiksi siitä, että siellä olisi joskus sellainen ollut.
Siinä missä länsiranta on kivikkoista ja vaikeakulkuista, on itäranta hiekkainen ja avara. Pitkä hiekkaranta myötäilee saaren rajoja Djalan alueita reunustaen. Lehtimetsän keskellä pönöttää vanha, lahonnut lato, jonka sisältä voi löytää kasoittain tunkkaisia ja osin homehtuneita heinäpaaleja. Djalan erikoisuutena voidaan pitää pientä saarta, joka sijaitsee lyhyen uimamatkan päässä rannalta. Saarella ei kuitenkaan ole mitään erikoista, kivikkoa ja kitukasvuista kasvillisuutta vain. Mainiot metsästysmaastot tarjoaa nurmikenttä, jonka pehmeään multaan kaniinien on helppo kaivaa pesäkolojaan. Löytyypä niityltä ravintoa muillekin saaliseläimille.
Edera on saaren uusin lauma, joten sen alueet ovat myös pienimmät. Ederan reviiri on saaren sydän, Djalan, Carmiksen ja yhteisten alueiden välistä saaren eteläpäästä löytyvä alue. Alkuperäiset alueet koostuivatkin lähinnä kartanosta ja sen pihapiiristä, mutta ederalaiset onnistuivat valloittamaan itselleen palan Carmiksen lehtimetsää sekä kylän. Nämä kaksi pientä aluetta takaavatkin ravinnonsaannin ja tilan riittävyyden lauman alueella.
Ederan kartano on yksi Andriaanan kuuluisimmista paikoista. Se on lauman tarkkaan vartioitu tukikohta, jonne ulkopuolisilla ei ole mitään asiaa. Kartano on kaksikerroksinen vanha, hieman kellertävän sävyinen rakennus, jonka kellareista löytyy hyllykaupalla erilaisia alkoholijuomia. Pihapiiri on melko iso ja ränsistynyt, sieltä löytyy ihmisten laittamia villiintyneitä istutuksia, puutarhavajoja sekä likaantuneesta valkoisesta marmorista rakennettu suihkulähde altaineen. Kartanon pihaa ympäröi aita, jonka pääportit aukeavat lehtimetsän kautta kylän suunnalle.
Kylä on alue täynnä pieniä, lähinnä yksikerroksisia pieniä puutaloja, jotka sisältävät kaikenlaista vanhanaikaista ihmistavaraa. Kylästä ei ole juuri iloa ravinnon kannalta, mutta se tarjoaa suojaa ja tarvekaluja laumalaisille.
Carmiksen kivikkorannan jatkoksi Femorin alueille nousevat kalliot, joiden kylänpuoleinen seinusta on täynnä pitkiä, sokkeloisia luolastoja. Femorlaiset ovat ottaneet luolastot tukikohdakseen.