Andriaana on suuri, ympäristöltään ja maastoltaan hyvin vaihtelevainen saari keskellä merta, kaukana ihmisten asuttamista alueista. Ilmeisesti jokin laivareitti kuitenkin kulkee saaren läheltä niin, että mantereelta saarelle saapuneet koiraeläimet ovat pystyneet uimaan laivalta saarelle. Saari on kuitenkin pysynyt piilossa nykyihmisten katseilta, yhtäkään ihmisrodun edustajaa kun sieltä ei löydy.

Saarelta löytyy merkkejä ihmisasutuksesta, mutta rakennukset ovat rappeutuneita ja vanhanaikaisia. Yksikään saarella nykyään elävä asukas ei ole koskaan edes kuullut tarinoita saarella eläneistä ihmisistä. Nykyään alue on siis koiraeläinten ja muiden eläinten valloittamaa aluetta.
Saarella elää runsaasti erilaisia kasvi-, puu- ja eläinlajeja, raikasta vettä ja suojaa on saatavilla, joten olosuhteet ovat erinomaiset suuren koiraeläinpopulaation oleskelua ajatellen.


Andriaana on siitä erikoinen saari, että sieltä löytyy niin ikiroudassa olevia alueita kuin lämpöisiä lehtimetsiäkin. Lämpötilat heittelehtivät varsin runsaasti saaren pohjoispäästä etelään mentäessä. Tämä erikoisuus mahdollistaa monien eri saaliseläinten elon saarella, elinolosuhteet vastaavat niiden vaatimuksia ja ravintokin on oikeanlaista runsaasti vaihtelevan kasvillisuuden ansiosta.

Saaren vuodenajat eivät juurikaan eroa toisistaan. Andriaanassa siis ei ole mitään talvia tai syksyjä, vaan ilmasto pysyy ympäri vuoden miltei samanlaisena alueesta riippuen.
Kun meillä täällä Suomessa on talvi, voi saarella esiintyä hieman tavallista useammin sateita, ja päivät voivat olla pari astetta vilpoisempia kuin kesäaikaan. Afuelin alueilla ei kuitenkaan koskaan ole hellesäätä tai Carmiksen metsissä sada lunta. Suomen kesän aikaan ilmasto on taas talvea parin asteen verran lämpimämpi ja sateita esiintyy vähemmän. Muutokset ovat kuitenkin niin hienoisia, että niitä tuskin huomaa.


Kunkin lauman alueisiin kuuluu runsaasti erilaisia kasveja ja puita. Ei kuitenkaan ole mitään järkeä lähteä luettelemaan saaren jokaista kukkaa ja puulajiketta nimeltä, sillä Andriaanan kasvit myötäilevät melko pitkälti suomalaista kasvistoa. Mitään trooppisia kukkia tai palmuja saarelta ei löydy. On kuitenkin syytä mainita muutamia erikoiskasveja ja niiden käyttötarkoituksia.

Siniset, kauniskukintoiset ja makean makuiset kukat, joita löytyy lähinnä Carmiksen, Djalan ja Ederan lämpimiltä alueilta, ovat saavuttaneet suuren suosion andriaanalaisten keskuudessa lähinnä niiden humalluttavan vaikutuksen takia. Kukkia kutsutaankin nimellä ’kännikukka’. Ne vaikuttavat mieleen ja ruumiiseen alkoholin tapaan.

Saarelta löytyy myös runsaasti erilaisia sieniä, joista osa on ihan vaarattomia ja syötäviä, osa taas myrkyllisiä. Pieninä määrinä joidenkin myrkyllisempien sienten vaikutus on huumaava, ja voi aiheuttaa erilaisia hallusinaatioita, hilpeyttä, häiriöitä koordinaatiossa ja niin edelleen.

Ei pidä unohtaa myöskään monenlajisia rohdoskasveja ja yrttejä, joita niitä tunteva voi saarelta löytää. Moniin eri vaivoihin löytyy helpotus kasveista. Onkin erittäin hyödyllistä osata erotella parantavat kasvit hyödyttömien joukosta, eihän sitä koskaan tiedä, milloin niitä tarvitsee.



Kartta saaresta. Kartan on piirtänyt hitodama Laran ohjeistuksen pohjalta (iso kiitos hänelle!) ja värittänyt Parsa Tucci hitodaman ohjeiden mukaan (kiitokset hänellekin) Klikkaamalla saat kartan näkymään suurempana!

Vaikka jokaisella laumalla onkin oma alueensa, saavat eri laumojen jäsenet liikkua toistensa alueilla. Omalla vastuulla tietenkin.


Afuelin alue sijaitsee saaren pohjoispäässä, ja on kylmien merivirtojen ansiosta ainaisessa ikiroudassa. Maasto on lumista ja varsin karua, ankeaa seutua. Siellä ei ole kovinkaan paljon kasvillisuutta saati saaliseläimiä, mutta joitakin sitkeitä ja kitukasvuisia kasveja voi löytyä lumen seasta. Saaliiksi kelpaavista Afuelin mailla viihtyvät lähinnä jänikset, porot ja pohjoisen linnut, kuten riekot.

Saaren aivan pohjoisin kärki on jäistä ja tuulista aluetta. Sisemmälle päin mennessä jäätikkö on paksua ja kantavaa, lumen peittämää tasaista maastoa. Mitä lähemmäs merta mennään, sitä ohuemmaksi ja vaarallisemmaksi jäätikkö käy. Aivan Afuelin reunajäillä ei kannatakaan kävellä, sillä varomaton kulkija putoaa helposti jäiden lävitse kylmään veteen ja hukkuu.
Jäätikkö päättyy lumiseen tasankoon, joka muodostaa pääosan Afuelin alueista. Leveä joki halkoo tasankoa. Alueen itäreunassa, melko likellä jäätikön alkamiskohtaa seisovat massiiviset, lumihuippuiset vuoret, joiden luolastoista voi hakea suojaa ankeimmilla säillä.
Lähemmäs Befalasin alueiden rajaa mentäessä lumen seassa kasvaa myös lumista havumetsää.


Befalasin alue on melko synkeää ja metsäistä seutua, joka sijaitsee aivan Afuelin kupeessa. Lähempänä saaren pohjoispäätyä havumetsä on lumista, mutta nietokset ohenevat ja lopulta katoavat kokonaan etelään mentäessä.
Befalasin synkeät metsät tarjoavat suojaa ja ravintoa lukuisille saaliseläimille, ja siellä saattaa hyvinkin törmätä paitsi hirviin, peuroihin, jäniksiin, oraviin ja erilaisiin lintuihin, myös karhuihin ja mäyriin.

Afuelin leveä joki jatkuu Befalasin maiden halki kaventuen lopulta leveämmänpuoleiseksi puroksi. Se tarjoaa viileää, raikasta vettä juotavaksi kulkijoille, vaikka toki metsästä löytyy myös pienempiä ja vähäpätöisempiä juomapaikkoja. Metsikön itälaidalla sijaitsee valoisa niitty, joka on muodostunut lauman kokoontumispaikaksi, ja jonka multiin on haudattu Befalasin johtajia jo useammassa sukupolvessa. Länteen mentäessä vastaan tulee suuri, mutaisa suo, jonka upottavia silmäkkeitä kannattaa varoa. Saaren itärantaa myötäilee korkea ja jyrkkä kalliomuodostelma, jota on joskus kutsuttu myös itsemurhakallioksi sen tarjoamien mahdollisuuksien vuoksi.


Carmiksen reviiri on lämmintä ja valoisaa aluetta, josta valtaosa on kauniin lehtimetsän peitossa. Alueisiin kuuluu myös suuri niitty, jolla kasvaa runsaasti erilaisia kasveja ja kukkasia. Carmiksen alueen eläimistössä viihtyvät niin jänikset, peurat, erilaiset villit kanalinnut, myyrät, hiiret sekä putouksen alle muodostuneessa suuressa lammessa uiskentelevat erilaiset syömäkelpoiset kalat.

Andriaanan länsirannikko muodostuu valtaosin kivikkoisesta, tuulisesta rantakaistaleesta, joka kuuluu Carmiksen alueisiin. Terävät ja liukkaat kivet hankaloittavat kulkua karussa maastossa. Rannan vierestä alkaa kuitenkin rehevä lehtimetsä, jonka reunaan länsilaidalla avautuu laaja, kaunis niitty. Metsän keskiosassa kohisee vesiputous, johon Befalasin ja Afuelin maiden läpi kulkenut suuri puro päättyy. Putouksen alle on muodostunut kirkasvetinen lampi, jossa on raikasta vettä juotavaksi ja kaloja syötäväksi. Lammesta lähtee pienempiä puroja mereen ja saaren muihin osiin. Aivan metsän itälaidassa on pieni, tasaiseksi tallautunut sammaleinen paikka, jota kutsutaan nuotiopaikaksi. Nimestään huolimatta siellä ei kuitenkaan pala mitään nuotiota, paikalla ei näy edes mustuneita puita merkiksi siitä, että siellä olisi joskus sellainen ollut.


Djalan alueet kuuluvat Carmiksen kanssa samaan lämpöiseen ja miellyttävään vyöhykkeeseen, eikä kasvillisuus näiden kahden lauman mailla juurikaan poikkea keskenään. Lehtimetsää ja runsaita kasveja täälläkin. Myös saalista on tarjolla samaan tapaan kuin Carmiksen mailla.

Siinä missä länsiranta on kivikkoista ja vaikeakulkuista, on itäranta hiekkainen ja avara. Pitkä hiekkaranta myötäilee saaren rajoja Djalan alueita reunustaen. Lehtimetsän keskellä pönöttää vanha, lahonnut lato, jonka sisältä voi löytää kasan tunkkaisia ja osin homehtuneita heinäpaaleja. Djalan erikoisuutena voidaan pitää pientä saarta, joka sijaitsee lyhyen uimamatkan päässä rannalta. Saarella ei kuitenkaan ole mitään erikoista, kivikkoa ja kitukasvuista kasvillisuutta vain.
Aikoinaan Djalalle kuului myös nurmikenttä, mutta Ederan Kheiron onnistui anastamaan alueen omalle laumalleen.


Edera on saaren uusin lauma, joten sen alueet ovat myös pienimmät. Ederan reviiri on saaren sydän, Djalan, Carmiksen ja yhteisten alueiden välistä saaren eteläpäästä löytyvä alue. Alkuperäiset alueet koostuivatkin lähinnä kartanosta ja sen pihapiiristä, mutta ederalaiset onnistuivat valloittamaan itselleen palan Carmiksen lehtimetsää sekä Djalan nurmikentän. Nämä kaksi pientä aluetta takaavatkin ravinnonsaannin lauman alueella.

Ederan kartano on yksi Andriaanan kuuluisimmista paikoista. Se on lauman tarkkaan vartioitu tukikohta, johon ei ihan ketä tahansa lasketakaan, jos vartiokaartin jäseniä sattuu olemaan paikalla. Kartano on kaksikerroksinen vanha, hieman kellertävän sävyinen rakennus, jonka kellareista löytyy hyllykaupalla erilaisia alkoholijuomia. Pihapiiri on melko iso ja ränsistynyt, sieltä löytyy ihmisten laittamia villiintyneitä istutuksia, puutarhavajoja sekä likaantuneesta valkoisesta marmorista rakennettu suihkulähde altaineen. Suihkulähde toimii edelleen, vaikka se onkin ollut vuosikaudet huoltoa vailla. Kartanon pihaa ympäröi aita, jonka portit aukeavat lehtimetsään. Ederalle kuuluva nurmikenttä on mitä mainioin paikka pienriistan metsästykseen ja kolojen kaiveluun.


Yhteiset alueet löytyvät saaren eteläpäästä. Ne on jätetty jakamatta laumojen kesken lähinnä siksi, ettei riista viihdy tässä osassa saarta. Alueet muodostuvat lähinnä kalliosta ja kivestä sekä ihmisten rakentamasta vanhasta kylästä.

Andriaanan eteläranta on hiekkainen, kylän kupeeseen kiinnittynyt kaistale, jota on ihmisten aikaan käytetty jonkinlaisena satamana. Siellä on muutamia lahoja laitureita ja venevajoja. Kylä itse on pieni, ihmisten käsialaa oleva kasa puisia rakennuksia. Talojen sisältä löytyy paljon tomuisia huonekaluja sekä muita esineitä. Jotkut rakennuksista ovat kuuluneet sepille tai olleet kauppoja, joten kylästä voi löytää aseita ja koruja ynnä muuta käytännöllistä. Kylässä on huhuttu jopa kummittelevan, mutta kovin harva enää uskoo vanhaa tarinaa. Carmiksen kivikkorannan jatkoksi yhteisille alueille nousevat kalliot, joiden kylänpuoleinen seinusta on täynnä pitkiä, sokkeloisia luolastoja. Kukaan ei tarkkaan tiedä, kuinka syvälle vuorten uumeniin luolat vievät, eikä kovinkaan moni varmasti ole halukas siitä selvää ottamaankaan.