|
Nimi: Lack Sukupuoli: Uros Laji: Koira, sekarotuinen Ikä: 3½ vuotta Lauma: Djala Lahkolainen "No niin." Hoikka uroskoira naksautti kieltään jutellessaan silmättömälle ruumiille hunajaisesti hymyillen. "Katsotaas, oletko yhtä hyvä ateria kuin tapettava, ystäväiseni." Lack hihitti hiljaa samalla, kun riuhtaisi pääkallon lävistäneen lihakoukkunsa irti. Se kiepitti nopeasti köyden ja asetti raskaan aseen laukkuunsa. Tuntuipa hyvältä, kun se oli taasen paikoillaan! "No niin, Ginhagkos sinä olit? Eiköhän aloitetan kahdenkeskeinen illallisemme, vai kuinka?" Likimain hellästi violettikielinen uros jutteli koiran ruumiille, kutitti saaliinsa tyhjää, irvokasta silmäkuoppaa violetilla kielellään ja valmisteli itseään oikeaan vireeseen. Se nautti tästä kaikesta. |
Lack on melkoisen hurmaavan oloinen otus. Sen koko olemus huokuu itsevarmuutta ja elämäniloa. Se tietää olevansa kaunis, ja toden totta haluaa näyttää sen koko maailmalle.
Uros on keskikokoisen koiran korkuinen, hoikka ja jäntevä eläin. Se ei ole turhilla lihaksilla pilattu, vaan on pikemminkin sitkeä kuin lihaksikas. Sen kiiltävä ja paikoin ihan pitkäkin turkki on väriltään pääosin mustaa, joskin koiran jalat, vatsa, rinta ja kasvojen liekkikuvio ovat valkeat. Liekkimäiset valkeat kuviot jatkuvat sen etujalkojen varpaista aina olkavarsiin saakka. Karva uroksen jaloissa on huomattavasti pidempää kuin muualla kehossa, ja se onkin onnistunut kasvattamaan jalkoihinsa melkoiset puuhkat valkeaa karvaa.
Uros on siunattu myös tuuhealla, hieman laineikkaalla harjaksella. Kaksivärinen harja on violetinsävyinen koristus, joka valuu sen kasvojen oikealle puolelle peittäen tehokkaasti naaman siltä puolen melkein kokonaan. Harja lyhenee niskaa kohden, ja päättyy puoleen väliin kaulaa villinä, ympäriinsä sojottavana irokeesina. Violetti väri harjassa on latvoista vaaleampaa kuin aivan juuresta. Koira on äärimmäisen ylpeä myös tyylikkäästä hännästään, joka alkaa mustana, ohuena rankana mutta päättyy tyylikkääseen, violettiin karvatupsuun. Häntäänsä Lack kantaa mieluiten korkealla ilmassa ja tekee sillä laajoja, näyttäviä kaaria ilmaan.
Lack rakastaa erilaisia koristeita, ja sen kyllä huomaa. Pystyt korvansa se on antanut koristella hopeaisin renkain, kolme kumpaankin korvaan. Vasemman korvan alimmassa renkaassa roikkuu violetti sulka. Kaulassaan uros kantaa violetiksi värjätystä nahasta valmistettua niittipantaa sekä pitkää, ohutta vaaleanviolettia huivia. Kaupunkielämää viettäessään uros on myös antanut lävistää itsensä monesta kohtaa; silmien välistä löytyy hopeainen pallokoru, huulessa hopearengas ja violetissa kielessä killuu niin ikään kaksin kappalein hopeisia palloja. Uros on aseistautunut lihakoukulla, johon on kiinnitetty pitkä köysi. Asettaan Lack kantaa oikealla kyljellään roikkuvassa nahkalaukussa, joka on kiinnitetty uroksen ympäri kulkevan ruskean vyön sivulle.
Koiran teemaväriin sopien uroksen silmät ovat kirkkaanvioletit, samoin kuin herran kirsukin. Samaa väriä toistavat myös uroksen violetti kieli sekä anturat.
Lack on hyvin mukautumiskykyinen uros. Yleisilmeeltään komea koira on varsin hurmaava, tarvittaessa kohteliaskin. Se on puhelias ja ilakoiva persoona, joka kyllä keksii puhumista vaikka mistä, jos tarve vaatii. Se keikaroi ja viihdyttää, tekee lähes mitä vain mieleensä juolahtaa. Tätä kaikkea tietenkin vain niin kauan, kuin tästä on herralle itselleen hyötyä tai hupia. Se haluaa, että se muistetaan ja että siitä puhutaan.
Sekarotuinen on kuitenkin hyvin itsekeskeinen otus ja asettaa itsensä aina etusijalle. Se valitsee tarkoin puolensa ja voi vaihtaa sitä hyvinkin nopeasti tilanteen mukaan. Oikea pikkunilkki, joka sutkauttelee suustaan valheita ja totuuksia sopivassa hyötysuhteessa itseään ajatellen. Se ei koe tunnontuskia valehdellessaan, ja tarpeeksi usein samaa tarinaa käytettyään alkaa itsekin melkein uskoa siihen. Oikean ja väärän raja on Lackille äärimmäisen liukuva käsite.
Hyötyjen tavoittelussa täytyy osata puhua ja esittää vakuuttavasti roolia kuin roolia. Onnekseen Lack on siunattu melkoisilla puhujan- ja näyttelijänlahjoilla, lisäksi se on mainio improvisoija. Nopeasti uros kehittelee tarinan toisensa perään puhellessaan ja esittää vakuuttavasti sitä, mitä uskoo kumppaninsa haluavan nähdä ja kuulla. Liukaskielinen uros osaa keplotella tiensä useimpien sydämeen varsin näpsäkästi. Se käyttää tietojaan häikäilemättä edukseen ja tuntuukin saavan paljon irti pienistäkin asioista. Hyvin tarkkakorvainen ja –silmäinen kaveri.
Kuten uroksen sosiaalisesta luonteesta voikin päätellä, se hakeutuu muiden läheisyyteen ja viihtyy suuressa porukassa. Lack turhautuu nopeasti yksinään, tai jos seura on sen mielestä tylsää. Silloin se koettaa keksiä jotain viihdykkeekseen, ja se voi sitten olla melkein mitä vain maan ja taivaan väliltä. Puheliaassa, toimeliaassa seurassa ja kauniiden lajitovereiden seurassa Lack on kuitenkin parhaimmillaan. Se juttelee ja elehtii vilkkaasti, nauraa ja viihtyy. Se ei oikein ymmärrä ystävyyden käsitettä, ja toverit ovatkin urokselle yleensä vain välineitä. Leluja, jotka voi heittää nurkkaan kun jotain kivempaa on tiedossa tai kun oma etu on vaarassa.
Lack on melko pinnallinen kaveri, ja sille onkin tärkeää, että se itse pysyy juuri niin kauniina kuin se tällä hetkellä onkin. Se rakastaa ulkonäköään ja uroksen liikehdinnästä kyllä näkee sen. Puhuessaan Lackilla on tapana naksautella violettia kieltään. Oikeastaan uroksen nimikin juontuu tästä tavasta, kielen aiheuttama ääni on nimittäin melkoisesti saman kuuloinen kuin ’lack’. Se arvostaa myöskin kauniita, hyvin itsestään huolta pitäneitä henkilöitä huomattavasti enemmän kuin mielestään rumia, arpisia tai jollain muulla tapaa vastenmieliseltä tuntuvia tyyppejä. Lack ei pidä vaikeasti vammaisia alkuunkaan samanarvoisina kuin itseään, eikä pidä siitä, että joku tällainen tulee koskettamaan sitä. Uros on mieluiten juttelematta epämiellyttävien tyyppien kanssa, ellei se oli tylsistynyt tai muuten vain pidä sitä oman etunsa mukaisena.
Vaikka uros pelehtiikin mieluusti naaraiden kanssa, se kuitenkin jossain määrin pelkää sitoutumista. Lack ei voi kuvitellakaan, että se alkaisi seurustella vakavasti jonkun kanssa, saati sitten saisi jälkeläisiä. Pentujen saaminen onkin varmasti yksi kamalimmista asioista joita uros voi kuvitella itselleen tapahtuvan ulkonäkönsä pilaantumisen ohella.
Lack on melko hankala saada suuttumaan, se kun ottaa kaiken huumorilla vastaan ja pyrkii vastaamaan samalla mitalla. Se ei taistele mielellään, siinähän voi vaikka loukkaantua! Nurkkaan ajettuna violettiharjainen on kuitenkin melkoinen peto, joka käyttää näppärästi hampaitaan ja lihakoukkua, jota se kantaa laukussa kyljellään. Uros ei ole mitenkään erityisen voimakas, joten se pyrkiikin yleensä vain väistelemään ja pakenemaan. Jos se haluaa nimenomaisesti tappaa jonkun, se iskee mieluiten piilosta ja tappaa vastustajansa nopeasti.
Koiralla on myös varsin omituiset ruokailutottumukset. Se pitää lihasta, eikä suostu juuri muuhun koskemaankaan. Kalasta Lack ei pidä. Erikoisherkkunaan herra pitää lajitovereidensa lihaa, ja syökin sitä aina kuin vain suinkin mahdollista. Koiran mielestä liha on myöskin parasta pari päivää riippuneena, sopivasti pehmenneenä. Roikuttamiseen se käyttää lihakoukkuaan. Se roikottaakin saaliitaan yleensä pari päivää puun oksassa, ellei ole aivan hirmuisen nälkäinen. Silmät ovat uroksen lempiruokaa, ja se ne nauttii aina tuoreeltaan.
Lack syntyi varsin köyhälle ja synkeälle alueelle teurastamon varjoon. Siellä ei ollut mitenkään turhan puhtoista, ja voi helposti uskoa, kuinka uros vihasi paikan likaisuutta. Liikkua ei saanut päiväaikaan, jotteivät teurastamon työntekijät saisi vihiä lähistöllä pesää pitävistä kulkukoirista. Yöt olivat Lackin aikaa, ja se viettikin paljon aikaa seikkaillen sisarustensa kanssa ja säikytellen teurastettavaksi tuotuja eläimiä. Puutteistaan huolimatta se viihtyi lihahajuisessa, yöaikaan jännittävässä ympäristössä aluksi mainiosti. Se tottui varastamaan roikkuneista ruhoista ja kehitteli näin mieltymyksensä hieman eltaantuneeseen lihaan.
Kun Lack oli koko lapsuutensa viettänyt katsellen lihakoukuista roikkuvia lehmiä ja sitä, miten lihoja pyöriteltiin ympäriinsä, alkoi päiväsaikaan liikkumisen vaarakin tuntua melkoisen laimealta. Koira alkoi alitajuisesti kaipailla muutakin seuraa kuin sisaruksensa. Se halusi nähdä maailmaa, vaikkei suostunutkaan sitä myöntämään. Perhe alkoi menettää merkitystään.
Eräänä yönä Lack seikkaili sisarensa kanssa teurastamon sisätiloissa. Uros varasti hetken mielijohteesta mukaansa lihakoukun, ja halusi tietenkin heti kokeilla löytöään. Nuori uros ei kuitenkaan löytänyt mitään saalistettavaa, mutta olihan paikalla sisko. Tekoaan sen suuremmin ajattelematta tai ymmärtämättä Lack rusautti koukun sisarensa kallon lävitse riemuissaan koukkunsa toimimisesta. Pian Lack kuitenkin tajusi tekonsa kamaluuden ja tunsi valtavaa syyllisyyttä ja pelkoa kiinni jäämisestä. Se pohti kuumeisesti, kuinka voisi hävittää ruumiin. Koira raahasi sen mukanaan metsikköön ja ripusti puun oksaan, piiloon muilta kulkijoilta. Ruumis puun oksassa kuitenkin vaivasi sitä sen verran paljon, että siitä olisi päästävä eroon. Lopulta epätoivoinen nuorukainen päätti syödä sisarensa, ja saikin tässä ensikosketuksen koiranlihaan. Se ihastui lihan makuun, ja vaikka aluksi ajatus toisen koiraeläimen syömisestä kuvotti sitä valtavasti, tunne laimeni jokaisella suupalalla. Lack ei kuitenkaan kyennyt enää jäämään perheensä pariin, vaan lihakoukku mukanaan se pakeni maailmalle.
Violettiharjainen uros löysi tiensä kaupungin humuun. Se päätti, että lihakoukku voisi herättää turhan paljon huomiota ja kätkikin aseensa metsän suojaan odottamaan noutajaansa. Uudella innolla Lack astui kaupunkiin, ja toden totta nautti olostaan kaiken sen elämän keskellä. Kaupungissa ollessaan Lack loi monia ystävyyssuhteita, joiden kanssa se onnistui pelailemaan itselleen kaikki koristuksensa. Se antoi lävistää nahkansakin, hengaili kaikkein vaikutusvaltaisimpien seurassa ja opetteli elämään ihmisten ja autojen keskuudessa aivan uudella tavalla. Lopulta Lack kuitenkin sortui puolivahingossa uudemman kerran tappamaan. Uros hävitti ruumiin jälleen kerran syömällä sen. Tällä kertaa Lack kuitenkin jäi kiinni ja joutui jättämään kaupungin sekä toverinsa. Uros pakkasi mukaansa lihakoukun ja suunnisti kohti uusia seikkailuja.
Koira kierteli muittakin kaupungeissa, kylissä ja muissa paikoissa, joista se arveli seuraa löytyvän. Se ei kuitenkaan viihtynyt missään, ja alkoi melkein huomaamattaan tappaa enemmänkin koiria ravinnokseen. Se alkoi olla jo melko tottunut tappamaan. Oli niin helppoa tappaa ja syödä koiria, joten miksi ei? Lopulta, monen mutkan ja erään sataman kautta, uros päätyi laivaan ja ajautui lopulta puunsäleellä Andriaanaan.
Heti saarelle päästyään uros tapasi varsin lahkomyönteisen naaraan nimeltään Broken. Narttu sai Lackin kiinnostumaan Lahkosta enemmänkin, ja se halusi tietää tästä ryhmittymästä lisää. Koira sai myös ensi käden tietoja saaresta noin yleensä, ja hyötyi tapaamisesta valtavasti ennen kaksikon eroamista.
Myöhemmin Lack myös liittyi Lahkoon Sir Noroar De Madeline-nimisen nartun kautta.
Eipä aikaakaan, kun koira tappoi ensimmäisen kerran saarella. Se metsästi ravinnokseen Gihag-nimisen uroksen, jonka siivellä tutustui Yelenhaan, Djalan alfaan. Lack liittyi laumaan aterioidessaan Yelenhan kanssa koiran ruumiin äärellä, ja se oppi pitämään nartusta valtavasti. Juuri sopivasti, että voisi ainakin hetken aikaa kuvitella pitävänsä tuota johtajanaan.
-Saapuminen - Iik, rumaa vettä! - Broken
-Ginhagin tappo - Kapteeni koukku - Ginhag
-Lahkoon liittyminen - Lennä, lennä leppäkerttu - Sir Noroar de Madeline
-Kannibaaliateria - Kannibaalien yö - Yelenha Verimerkki
Peleihin on merkattu vain ne pelit, joita pidän tärkeimpinä.
Isä: -
Emo: -
Sisarukset: Sisko (kuollut)
Kumppani: -
Pennut: -
Ystävät: Yelenha Verimerkki, Ileya
Pitää: Dew, Kabahatli, Chenoa, Aamunkajo
Ei pidä:
Vihaa:
Tappolista:
Seksuaalinen kanssakäyminen:
Tuttavuuksiin on merkattu vain tärkeimmät suhteet eikä puolisoa, jälkikasvua tai sisaruksia.
Saapui saarelle 2.5.2007
Pelipaikka: Andriaana
Pelittäjä: Lara, metallisoturi@ hot mail.com